torstai 3. toukokuuta 2012

Lastenkoti

Mua pyydeltiin tekemään postausta siitä lastenkodista, joten nyt semmonen olisi tulossa! Olin 15-vuotias kun olin lastenkodissa muutaman kuukauden. Syynähän siinä oli kaikki tämä, mitä mulla on elämässä käyny. Äiti ei enää pystyny huolehtimaan ja olin vaaraks ittelleni, joten sinnehän mut sitten pantiin.


Mulla on tosi hatarat muistikuvat niistä kuukausista, mitkä siellä olin. Silti muistan aina ne lukot joka oveen, ne muut lapset jotka asustelivat siellä, tiukat säännöt ja se oli kaukana normaalista kodista. Viikonloppusin piti olla yhdeksältä illalla takasin lastenkodissa, arkisin jo kahdeksalta. Omaan huoneeseenki pääs vaan avaimella, jotka sai "holhoojilta". Öisin siellä kiers holhoojat kattomassa parin tunnin välein ollaanko vielä makkareissa ja nukutaanko. Sanktiota sai siitäkin, ellei vaan saanu unta ja valvoi. Suoraan koulusta kotiin, aina piti kertoo minne meni, viikonloppusin jos halus kaverille yöks, piti antaa kaverin vanhempien numerot ja asia piti varmistaa. Päihteitä ei tietenkää saanu ja ties kuinka monesti ite menin kännipäissäni sinne tai huumeissa. Sossujuttujahan siitäkin aina tuli ja alko näyttää vakavasti siltä, etten pääsis sieltä pois ennen kun 18 täyttäisin.

Nyt oon onneks 18 eikä mun tarvii enää ikinä pelätä joutuvani sinne. Se on paikka, minne ketään en ikinä haluis lähettää. Ihan kun mielisairaala, vaikkakin ilman hulluja ihmisiä. Ainoastaan lapsia / nuoria, joilla elämä on ollu vaikeaa. Mun mielestä lastenkotiin heitetään liian helposti ja sieltä on liian vaikeaa päästä. Itte ainakin jouduin juttelemaan asiasta miljoonien eri ihmisten kanssa ja lopuks karkasin sieltä. En vain enää illalla tullut takasin. Seuraavana aamuna äiti soitti lastenkotiin ja sanoi etten ole enää menossa takasin ja meillä on nyt kaikki hyvin, että mut pitää jättää rauhaan. Lisää juttelutuokioita virkamiesten kanssa ja pari viikkoa siinä ainakin muistaakseni vierähti, kunnes pääsin kokonaan pois sieltä.


Sain monesti siellä myös selkäsaunan ja kun kantelin asiasta, kukaan ei uskonu. Kaikki vaan ties, et halusin pois sieltä. Koitin näyttää mustelmia, niin heti mulle huudettiin kuinka oon vaan kaatunu tai pyytäny jotakuta hakkaamaan mua. Ruuan sai neljä kertaa päivässä ja jos ei maittanu just sillon syödä, ei saanu mennä vaikka tunnin kahen päästä syömään. Yöllä jos iski jano, vessassa piti käydä juomassa. Kuvailisin lastenkotia vankilaks, semmonen hullula se oli.


4 kommenttia:

  1. vau! tosi koskettava teksi ja muutenkin hieno blogi:)

    http://elamatappaa-hitaastimuttavarmasti.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. millon toi kysymyspostaus tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska kukaan ei kysellyt mitään, en pidä sitä vielä.

      Poista