Purkaus

"Jokainen meistä törmää joskus tunteeseen kun mikään ei tunnu miltään. Saatat hymyillä ihmisjoukon keskellä olematta läsnä, olla hiljaa vaikka tekisi mieli huutaa, nauraa vaikka sisimmässäsi itket. Niin moni meistä on kokenut kaikenlaista ja niin moni meistä miettii minkä helvetin takia olen vielä tässä. Joskus huomaat olleesi liian vahva liian kauan ja kun niin tapahtuu saatat tippua pohjalle, mutta muista aina että pohjaltakin pääsee ylös jos vain on joku joka jaksaa kerätä voimia kanssasi siihen. Älä ikinä anna periksi vaikka valo tuntuu olevan liian kaukana. Vain harvat meistä tietää mitä on olla ihan pohjalla ja rikki, harva osaa arvostaa pieniä sanoja ja tekoja jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Kerro kun välität, huuda kun olet vihainen, itke kun olet surullinen. "

Noinhan sen pitäis olla. Mutta miksei se oo niin? Mun arkielämä lyhennettynä: oon ihmisväen keskellä ja naureskelen, vaikka oon poissaoleva ja itken sisäisesti. Olen hiljaa, vaikka mun tekis mieli huutaa kaikille, että ettekö te nää että mä kärsin. Mä olen kokenut paljon pahaa, mutta niin myös hyvääkin. Jotkut epäilee, onko mun tarina tosi. Se on. Joittenkin on vaan vaikee ymmärtää, että kaikki ei oo syntynyt kultalusikka perseessä. 

Mun parhain puoli on ehkä se, että mä oon vahva. Mä kestän. Vaikka kuinka sattuu. Ainakin ite miellän tuon parhaaksi puolekseni. "Vain harvat meistä tietää mitä on olla ihan pohjalla ja rikki". Mä tiedän. Ja oon ylpee siitä. Pääsen joku päivä kertomaan toisille, miltä tuntuu olla mun kengissä, mun housuissa, miltä tuntuu elää mun elämää. Ja joku päivä oon onnellisempi ku ikinä. Siinä on mulla syytä nousta joka aamu.

Oon alkanut taas näkemään paljon painajaisia. Herään itkien, huudan yöt läpeensä ja päivisin olen kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Oon hiljaa ihmisten ympäröimänä tai lukittaudun huoneeseeni. Nykyään olen aika paljon vain oman huoneeni sisällä, makaan sängyllä ja katson kattoa. Muistelen menneitä, itken silmäni turvoksiin. 

Anteeksi kun mä en oo näköjään tarpeeksi vahva kestämään kaikkea hymyillen.