Ikävä äitiä, missä olet?

Voiko kukaan kuvailla sanaa ikävä tai tuska? Mä en ainakaan osaa. Ne tunteet saa hengen salpautumaan, sydämeen sattuu, tuntuu kuin joku ois puukottanu suoraan vatsaan ja päässä ei pyöri muita ajatuksia kuin se aihe, mistä itse ikävä / tuska johtuu. Oli se sitten kumppanin erosta, sukulaisen kuolemasta tai vain ikävästä vanhoja aikoja kohtaan, jokanen tuntuu yhtä kamalalta.

Mulla on ollut hyvin likaisia eroja miehien (lue: idioottien) kanssa, sukulaisia on kuollu turhankin paljon ja kaipaan aikaan, jolloin mun ainoo ongelma oli miten pukisin tänään barbille päälle. Sitä aikaa, kun en tienny mitä kuolema tarkoitti, sitä aikaa kun en ymmärtänyt elämästä yhtään mitään. Elin päivä kerrallaan, nauroin kokoajan ja olin onnellinen.

Olin pikkulapsena hyvin erilainen, mitä oon nyt. Näytin silloin mun jokasen tunteen, oli sitten kyse ilosta, surusta, mustasukaisuudesta, mistä vain. Nykyään salaan oikeat tunteet ja pidän kestohymyä päällä. Tietääkö kukaan teistä, kuinka raskasta se onkaan? Se on hyvin, hyvin raskasta loppupeleissä. Aina pitää esittää eri ihmistä, mitä oikeesti onkaan. Saa kavereita, jotka ei oikeasti tunne sua. Samalla oon jotenkin hullulla tavalla rakastunut siihen ihmiseen, ketä mä esitän. Kumpa olisin oikeasti sellainen. Mut mä vaan esitän sellaista, oikeesti oon rikki ja täynnä pelkkää vihaa.

Äiti ei oo tullut vieläkään kotiin. Se on ollu jo aika monta päivää poissa, ainakin viisi. En uskalla soittaa poliiseille, että äiti on kadonnut. Mulle opetettiin pienestä pitäen, että poliisit tekevät aina kaikesta paljo hankalampaa. Äidin puhelinkin on kiinni, enkä tiiä sen kavereista mitään, kelle vois soittaa. Oon kyllä sukulaiset soittanu läpi, kaikki Suomesta Englantiin saakka, mutta kukaan ei oo kuullut siitä. Toivottavasti se pian tulisi kotiin... Vaikka meillä on aina ollu vähän huono äiti-tytär suhde, kaipaan silti äitiäni enemmän kuin mitään. Haluun nyt äidin jo kotiin. Tiiän että kello on ihan kohta puoli 2 yöllä, mutta oon kuluttanu jo koko viikonlopun äidin metsästykseen ja lähen kohta uudestaan ettimään sitä... Tänää tuli lasku vuokrastakin ja eräpäivä vaan lähenee. Äiti tuu kotiin ja maksa laskut, tuu halaamaan mua ja vietetään kokonainen päivä yhdessä, jooko... Kuule mun pyyntöni tää.

Mua pelottaa, että se on tehny jotain. Tai että sille on tehty jotain. Toivottavasti se olis vaan pienellä lomalla... Miks kaikki mun rakkaimmat kuolee tai katoo, mitä mä oon tehnyt väärin?