Rip Emilia

RIP Emilia, kuoli autokolarissa 14.01.2009. 

Me oltiin syntymästä asti kuin paita ja peppu. Välillä oltiin viikkoja mykkäkoulua, koska jompi kumpi ei lainannut toiselle barbia. Välillä naurettiin vuorokausi putkeen jollekin ihan tyhmälle jutulle. Me laiteltiin pervoja kirjeitä toisten ihmisten postiluukkuihin, esitimme olevamme siskoja, karkasimme kotoamme vaan, jotta päästiin olemaan yhdessä. Joka viikonloppu oltiin toisillamme yötä, joka päivä keksittiin jotakin uutta tekemistä. Muistatko vielä sen majan, mikä on vanhan talonne takana olevassa metsässä? Se on yhä siellä. Vien sinne sun syntymäpäivisin, joulusin sekä 14.1 aina kynttilän ja jonkun kirjeen. Tässä on kirje, minkä vien tänään illalla sinne. Rakastan sua kulta, toivottavasti sun on parempi olla siel jossakin, missä ikinä ootkaan.

"Emppu-rakas, mä kaipaan sua takas. Täällä on tosi yksinäistä ilman sua. Olit mun paras ystävä ja tuut aina olemaan. Jaksoit aina tukea mua, kun mulla oli vaikeaa. Jaksoit aina naurattaa, kun olin surullinen. Täällä on tapahtunu paljon. Niin paljon kaikkea hirvittävää, että toivon vaan että voisin nojautua sua vasten ja itkeä kolme tuntia putkeen. Kaipaan sua takas mun elämään, mun on kauheen yksinäistä. Kävin kesällä teettämässä meiän kuvasta julisteen, se on mun sängyn päällä näytillä. Katon sitä joka ilta ja mietin sua rakas. Sä olit se ihminen, kelle mä kerroin lähes kaiken. Olit tosiystävä, et koskaan puukottanu selkään ja me tehtiin aina kaikki yhdessä. Vieläkin mä muistelen sua nauraen ja hymyillen, tosin tällä hetkellä mä itken. Miks parhaat kuolee aina ensin? 
Unohdin kertoa, että sun vanhempas muutti pois tossa alkukesästä siitä teiän vanhasta talosta. Niillä oli kuulemma vaikeaa asua siinä, koska siinä oli yks huone liikaa. Ne ei siirtäneetkää sun tavaroita tai mitään. Ne oli siel ihan samalla tavalla, kuin sillon, kun sieltä viimeks lähit. Kun ne kerto muutosta, mä kävin sun huoneessa. Mä otin sieltä paljon itselleni tavaraa, tiiän et oisit halunnu antaa mulle osan sun tavaroista. Se valokuva-albumi missä me oltiin Englannissa yhessä, on ihana. Se vie kunniapaikan mun kirjahyllystä. Muistan edelleen kun oltiin Lontoossa ja sä olit ihan paniikissa, kun et osannu englantia vielä sillon, haha! Mun setä ja täti tykkäs susta tosi paljon. Ne sattu kysymään jonkun aika sitten multa, että tuleeko Emppu muuten enskerran mukaan Englantiin. En ollu kertonu niille, että sä oot mennyt pois, ettet oo enää mun luona. Kun uudet asukkaat muutti siihen, kävin heti selittämässä niille meiän tilanteen. Että sä oot poissa ja mä oon - olin - sun paras ystävä ja metsässä on meillä Maja, johon vien aina nää kirjeet kynttilän kera. Ne lupas, ettei ikinä tuhoo sitä majaa, ja että saan mennä sinne millon vaan. Tosi ystävällisiä!
Mun on tosi paha olla ilman sua. Mä kaipaan niin paljon sua, ettet uskokaan. Muistatko, kun aina huusin sulle siitä, kun olit niin ahne karkkien suhteen? Nyt ku syön karkkia yksin sängyllä, toivon aina et oisit siinä mun vieressä syömässä koko pussin. Se vaan satuttaa niin paljon, kun et enää oo täällä.
Mä kirjotan nyt tosi huonosti, mun ajatukset on ihan sekaisin. Tänään siitä on kolme vuotta, kun sä lensit pois. Tietäisitpä, kuinka paljon mua sattu yläasteen ajan loppuun asti. Mehän oltiin aina pari kaikissa jutuissa, ja loput yläasteesta tein kaikki parityöt yksin. Olihan siinä hommaa, mutten tahtonu tehä mitään ilman sua. Kirjotin kumminkin loppuun aina, "Tekijät Arieta ja Emilia". Opettajat eivät tykänny siitä, mutta mä tein sen silti joka kerta. 
Mullon sulle niin paljon asiaa, mut tää paperi ei oo kauheen pitkä. Oon jo toisella sivulla, enkä viittis viedä Majalle mitään romaania. 
Emppu-rakas, voisiksä tulla taas joku yö mun uniin? Haluisin nähä sut ees siellä. Ja kaipaan sulta ohjeita mun elämään, oon aika sekasin elämäni kaa. Haluisin ees jotenki nähä sut, kuulla sua, tuntee sun läheisyyden.. Voi kumpa pääsisinkää koskettaa sua viimeisen kerran! Halata ja kertoo, et sä oot mun paras ystävä ja kuinka paljon rakastinkaan sua. Ja rakastan yhä. Mä lupaan ja vannon sulle, et enää ei mee kauaa aikaa, kunnes tuun sun luo sinne ylös. Tai missä nyt ikinä ootkaan. Mä en vaan kestä enää täällä.

Nähdään pian rakas, täällä kirjottellee sun paras ystäväs. Kumpa tulisit takas, mä kaipaan sua niin paljon. Tässä lopussa on vielä se sama teksti, minkä luin sun hautajaisissa. Koita pärjäillä kulta, muista aina että mä rakastan sua ja kaipaan sua tosi paljon. <3"


"Kyyneleet vierivät vuolaana virtana postiani pitkin,
tuntuu surulliselta ja nyt vain itken.
Oot rakas ystävä poissa nyt,
mietin taukoomatta et miksi näin kävi?
Yksin huoneessani sua kaipaan,
ei mulla mielessä muuta ole kuin:
voi kun saisin vielä kerran nähdä ystävän rakkaan
ja iloita hänen kanssaan.
Raskain mielin muistan miten paljon sua rakastin,
ja sinusta välitin.
Siis hyvästi nyt iäksi olkoon leposi rauhaisaa,
muistot onnelliset mua nyt lohduttaa.
Rip Emilia 14.01.2009,
Terveisin paras ystäväsi Arieta "


Että tälläinen oikea ilopostaus... Mun kyyneleet vaan valuu ja valuu ku kirjotan tätä postausta. Mä en voi ymmärtääkää, kuinka ison palan Emppu vei mun sydämestä samalla, kun se vitun rattijuoppo tappo sen. Mä oon niin vihanen tästä surusta, mitä se mies aiheutti mulle, meille, Empun vanhemmille, kaikille. Musta lähti kaikki se onni, kaikki se tyyneys ja elämänilo samalla pois, kun Emppu kuoli. Hautajaiset oli mulle tosi kova pala, mä pidin siellä pääpuheen ja mä järjestelin niitä paljon Empun vanhempien kanssa... Parhaan ystävän kuolema on aina tosi kova paikka. Ja varsinkin, koska mun toinen paras ystävä kuoli muutamaa vuotta aikasemmin. Tällä hetkellä mulla ei ees oo parasta ystävää, koska pelkään että sekin kuolee. Tää tuska on jo liikaa yhelle ihmiselle. Tekisin mitä vaa, et Emppu pääsis vielä kerran takas. Muistan yhä sen vaaleet hiukset, sen naurun ja hymyn. Sen kuinka se halas mua joka ilta ja sano, että me ollaan parhait ystäviä aina. Muistan meiän tyhmät riidat ja hauskat muistot. Kaikki kuvat, mitä Empusta on yhä jäljellä, on mulle niin tärkeä kuin kamalaki asia. Aina ku katon niitä, ne tappaa mua joka kerta yhä enemmän sisältä päin. Mut onneks on kuvat, jotta voin ees jotenkin nähä vielä Emppua. Täst kirjottamisesta ei tule mitää, koska nään niin sumeesti tän itkun takaa. Mutta RIP EMILIA, rakastan sua.