Rip mommy 23.1.2012

Nyt mulla ei oo enää mitään muuta kuin tää blogi. Ei enää mitään muuta...

Mä havahduin vast äsken. Muistan, et tulin sairaalasta vähä ennen kuutta ja istuin sängylle. Äske havahduin vasta todellisuuteen ja huomasin, et kello on jo viis aamulla. En tiiä nukahinko mä vai tuijotinko vaan seinää 11 tuntia. Kävin tänää kattomassa äitiä. Se oli ihan hirvittävä kokemus. Katsoo, kuinka oma äiti makaa sairaalan vuoteella letkuissa. Pidin sen kädestä kiinni ja kerroin sille ekan kerran mun elämän aikana, et rakastan sitä. Veli oli mun mukana. Se vaan itki koko ajan. Mä vaan katoin äitiä, kuin haamu. En tajunnu maailman menosta mitään. Lääkäri kertoi itsemurhayrityksestä, että äiti oli koittanu hypätä kalliolta - tosin se hyppäs huonosti. Äiti lensi tänään viimeisen lentonsa.

Äiti on kuollu. Mulla on perheestä enää vaan veli jäljellä, joka katkas välit muhun äidin kuoleman takia. Äidille tehtiin kai joku MMN-testi, mikä selvitti sen, ettei äiti tule enää heräämään. Se tuomittiin johonki vegatiiviseen tilaan vai mikä se sana nyt olikaan. Onko sekää elämää, et makaa kiinni koneessa? Ei. Mua pelottaa, tosi paljon. Mihin mä nyt muutan asumaan, kuka musta huolehtii. Kuka neuvoo mua ja kuka kertoo mulle, että rakastaa mua.
Huomenna käyn Kelassa ja sossuilla kyselemässä, mitä mun nyt pitää tehä.

RIP ÄITINI, AMY 23.01.2012.
Tuun rakastaa sua aina, mua kaduttaa et päästin sut menemään. Kaipaan sun läsnäoloos, mulla ei oo enää järkee itekään jatkaa elämää. Haluisin halata sua vielä kerran ja pyytää neuvoa. Mä oon sekasin, oon turta. Tunnen vaan tuskaa, kaipuuta ja vihaa. Miks mä olin niin tyhmä, etten antanu sun jatkaa taistelua? Kaipaan sun suojaas, sun turvaa. Mitä mä teen ilman sua? En sietäny sua kauheesti mun elämän varrella, mut nyt mä tajusin kuinka paljon rakastinkaan sua. Annathan mulle anteeksi? Tuun pian perässä, rakas. En tiiä mitä mä tein väärin, kun halusit tappaa ittes. Eksä enää jaksanu mua? Tein kaiken niin väärin...


Tajuatko miten sinua ikävöin,
Ikävöin päivin ja öin.
Tiedän en sinua takaisin saa.
Lähdit niin yllättäin,
Olet vieläkin osa minua,
Ja tunnen sinun läsnäolosi,
Vaikka et olekaan enää täällä.

Rakastin sinua ja tulen aina rakastamaan.
Olit äitini ja olet vieläkin,
Vaikka et olekaan enää todellinen.
Rakkaus ja kaipuu sisälläni,
Ei kuole koskaan, vaikka sinä kuolitkin.
Rakkaat muistot jää sinusta sydämeeni.
Nukuit pois tänään, ilman tuskaa.
Olisin halunnut hyvästellä sinut.

Silmäsi olivat jo liian pitkään kiinni,
En voinut katsoa totuutta silmiin.
Ajattelin että paranet vielä,
Mutta huonommaksi menit.
Nyt sinun on sentään hyvä olla.

Menetin tärkeimmän, joka minulla oli,
Rakkaus. Rakkaus sinua kohtaan.
Sinä menit ja perkele kuolit,
Tapoit samalla minut sisältä.
Miksi teit sen,
Riistit itseltäsi hengen,
Tapoit minulle tärkeimmän.

Olisit ottanut minut mukaan,
Etkä jättänyt tänne...
Hain veitsen ja tein ne vapauttavat viillot,
Kohta olen taas luonasi.

Sun aikasi koitti, kuolema voitti.
En sitä estää voinut,
Niin kauan on tää mun päässä soinut.
Olit toisinaan ärsyttävä,
Mutta hyvin tärkeä,
Paljon iloa tuotit.
Pääsit parempaan paikkaan,
Isän ja pikkusiskon vierelle lepäämään.
Mä tuun aina kaipaamaan sua,
Tuutko sä mua?
Sä välillä valitit, mutta oikeasti välitit.